Eilen sain vielä paljon aikaseks. Tein penkin joho kylvin porkkanaa rivin, lanttua toisen ja retiisiä keskelle. Lisäks istutettii Ilkan kanssa parisenkymmentä lehtikaalintainta omaa penkkii, samaa penkkii ois tarkotus istuttaa vielä kumppaneiks yrtti-iisoa, kehäkukkaa, sipulia, tilliä, alaskankrassia, rosmariinia sekä siirtoistuttaa läheisiä villiminttuja jonkunverra viimeistelemää ihanaa kaaosta. Minttu antaa suojaa kaaliperhosilta ja krassi torjuu kaalimatoja, koloradonkuoriaisia ja karkottaa muutkin vihut. Isutin myös kaks kasvia; enpä muista mitä ne on, jotka sain miun tädiltä. Maahan pääty myös kesäkurpitsa, kunniapaikalle keskelle palstaa.
Tehtii myös jonkinlaine maanparannusyritys kaalipenkille, käännettii sinne suht paljo horsmaa, ruohoa sekä heinää. Ehkäpä kaalit tykkäis.. Myös kesäkurpitsa sai alleen aimoläjän heinää ja korsia.
Kaaleja istuttaessa tuli mietittyy Ilkan kanssa et kui ainutlaatusia nääki kasvit on, joikaine niistä tarvii erityis-huomiota ja kohtelua. Toisia pitää tukee enemmä, joku tarvii enemmä vettä, toine taas toisenlaisen maan. Vähä niiku ihmisetki. Naureskeltii myös ajatukselle nimetä kaikki kasvit, yks lehtikaali saiki nimeksee "neljä möykkyä." Syynä neljä savimöykkyä jotka laitoin tukemaa sen hentoa vartta. Puhuttiin myös sitä kui paljo tunteet vaikuttaa kasveihi, en tiiä mite se tapahtuu mut kuulemma siitä on iha tutkimuksia. Hoietaampa homma siis rakkaudella! Laulellen ja siunaten maata.
Ensimmäisen päivän maankääntö ja penkkienteko tuntuu edelleenki selässä. Oon hieman jumissa.
Oon löytäny palstan läheisyydestä kolme hyvää ruokakasvia/yrttiä. Horsma jonka täten nimeän kiitäjänparsaksi. Sen latvuskasvut on ihania n. minuutin kiehautettuna mut myös raakana. Ohdake, jonka lajista en oo varma. Kaikki ohdakkeet on syötäviä joten ei huolta! Sekä ohdaketta että kiitäjänparsaa heitin eile smoothieesee. Viimesenä muttei vähäsimpänä päräyttävältätuoksuva villiminttu jota on metsänreuna iha täynnä ja nii tulee olemaa myös itse palstat ellei joku aio kitkeä niitä. Minä en.